Mikä vie kaiken ajan...

Se on pieni, pörheä, suloinen, itsepäinen ja rakastaa koko maailmaa! Äidin koira, joka ainakin tässä taloudessa (ja kavereidenkin) vei sydämet mennessään. Tämä pikkuinen ihme oli hoidossa meillä muutaman päivän. Olen jo pitkään kypsytellyt ajatusta koiran hankinnasta, mutta tämä tuli kyllä vähän nurkan takaa ja salakavalasti tämä ihastus. Ehkä sitten ensi kesänä.... :)

Kuka voisi vastustaa tuota juuri herännyttä ilmettä? "Mitä sä nyt!?" Se tuntuu sanovan... (Ihailen vain sua pikkuinen)

Ja se koko... Olin kyllä ajatellut VÄHÄN isompaan koirulaiseen rakastua. Mutta sydämen tiet ovat oikukkaat.

Kissat eivät neljään päivään keksineet mistä oikein on kyse. Meitin vanha (ja ylipainoinen) kollimmekin olis tahtonut karkuun, kun HURRRRJA koira ihan selvästi uhittelee... :D


Kyseessä on siis rotu Teacup poodle. Sopii hyvin nimi noin pienelle otukselle.