Syksy ja käsitöitä

Ah raikasta syysilmaa! Olihan sitä pakko taas käydä vierailulla "kuopassa". ;)

Siis hiidenkirnussa! Mä olen niin korkeanpaikankammoinen että jopa noi pari metriä kuopan reunalta veteen huippas päätä. Huterasta aidasta huolimatta. Ja veden heijastus vaan pahensi syvyyden tunnetta... Muttakun lähellä tässä kohde sijaitsee niin tulee siellä ainakin kerran vuodessa käytyä.

Ja tällä kertaa tuli pelastettua (siis puoliso pelasti) pari kurnuttajaa kuopan pohjalta. (Älkää kysykö, pelotti operaatio.) Suloisiahan nuo ovat, mutten suostunut (tällä kertaa) koskemaan.

Ja siinä ihan sadan metrin päässä on pirunpelto. Rauhoittava paikka. :) Ja ihana kuolevien lehtien tuoksu. Vaikka se tarkoittaakin että kesä on jo takanapäin... :/

Sitten siihen käsityöpuoleen. Kaverille synttärilahjaksi pussukka joka oli kyllä tarkotettu työruoan kuskaamiseen, mutta tuli siihen kuulemma liian nätti. :) Sisällä makeaa ja lankaista yllätystä.

Ja ne korut messukivistä! Ekana marmorikoru johon ihastuin enemmän kuin olisin uskonutkaan.

Sitten jo pitkään haaveilemani koru unakiitistä ja hopeahelmistä. Tätä olen halunnut jo pari vuotta tehdä. Onneks sain aikaseksi, tuli lumoava! :D

Ja helmiä ja granaattia! Ah ja voih, tätä voisin pitää joka päivä ellei olisi tullut hiukan liian "hieno" arkikäyttöön. Pidän silti usein..... ;)

Muoks: Unohtu yks pikku koru. Tämä meni kaverin kassin mukana lahjaksi. Savukvartsia, krysanteemikiveä ja Swarovski-kristalleja. Onneks vastaanottaja tykkäs. :)

Ah ihanuus...

Siis paremminkin "ihan uus". ;) Ei messuilta nyt määriä mukaan tullut, mutta tarpeeksi kuitenkin. Ja onhan niitä messuja vielä edessäpäinkin. Etsimääni langan kerintäkonetta en löytänyt, mutta ehkä sitten ensi kerralla.
Kuvassa vasemmalla on Opalin bambuakin sisältävä sukkalanka. Tätä etsin ja tästä tulee todennäköisesti joko jaywalkerit tai couplingit. Noron sukkalanka oli myös must vaikka kassalla päätä huippas. Toivottavasti keksin tästä jotakin ihanaa. Taustalla oleva tyttösenkuva muotoutunee joululahjaksi jollekulle. Kynttilälyhty menee huomenna ylläriksi. Topsin turkoosiin väriin koukutuin heti, ja se oli pakko saada. Helmet menevät tällä kertaa vain omiin koruihin. Varsinkin taka-alan makeanvedenhelmet ja unakiitti.

Kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen. Reissu messuille oli mukava ja antoisa vaikka hiukan ihmispaljous hetkittäin häiritsi kivoimpien kojujen kohdalla.

Onnea!

Onnea serkkuni perheelle Jackpotin voitosta! *Tähän sijoitamme kuvitteellisen ruusun*

Tänään suuntaan helsinkiin käsityömessuille. Ostoslista on jo valmiina ja budjetti suunniteltuna. Tosin mut tuntien..... se on pikemminkin suuntaviitta kuin kiveen kirjoitettu sääntö. ;)

Lisää ostoksia.

Ostin taas lisää lankaa. (Kappas vaan.) Mutta näitä olenkin kuolannut jo pidempään Villa Laurilalta, ja mitäs tässä syyllisyyttä kokemaan kun kerta samalla tulee tuettua uhanalaisten kainuunharmasten kasvatusta ja pienen yrityksen toimintaa. JA vielä suomalaisen lankakehräämön toimintaa siinä ohessa. Nämä ovat hyvänolon lankoja jos mitkä!
Värjäämättömiä ja "lisäaineettomia". Luulisi että nämä tuoksuisivat lampaalle (siinä pahassa mielessä) mutta ei. Tuoksu on ihanan puhdas, ehkä lievästi lanoliinilla ryhditettynä. Ei mikään paha haju, sillä jotkut kaupassa myytävät ylikäsitellyt langatkin haisevat pahasti märälle lampaalle. En ole vielä kastellut lankoja joten en mene takuuseen tuoksusta sitten, mutta minä sattumoisin pidän lampaan tuoksusta joten mua se ei tule haittamaan. :)

Jotkut kuvittelevat suomenalmpaan villan tarkoittavan automaattisesti kutittavaa lankaa. Tämä ei kutita! Tosin atoopikko toinen puoliskoni ei tästä kaulahuivia itselleen hyväksyisi, mutta pipon ja tumput hyvinkin. (Hän onkin aika niuho neulomusten saralla...) Luonnollinen lanoliini tuntuu tekevän näistä vähemmän kutittavia. Ja sormet tuntuvat ihanan pehmeiltä vyyhtien hypistelyn jälkeen. :) En malta odottaa että saan talvipakkasilla kokeiltua kuinka lanka käyttäytyy. Jokatapauksessa näitä tulen arvostamaan ja käyttämään tarkoin harkittuihin töihin.

Tummanruskea suomenlampaan villavyyhti onkin suunnitteilla tikutella Elizabeth Zimmermannin ganomy pipoksi, toisille kerille ei ole vielä kohtaloa. Kyllä minä jotakin keksin. Sormet eivät malta pysyä kurissa näitä hypistellessä. ;) Ja lisääkin olen jo Laurilalta tilannut, tosin jotain aivan muuta lankaa..... ;D