Viimeinen päivä 2008.

Joko se vuosi meni? Käsittämättömän äkkiä. Paljon kaikenlaista tapahtui, mutta suurinta muutosta saan odottaa vielä ensi vuoden alkupuolelle asti. Kulta vaihtaa työpaikkaa ja sitä tässä jännitän maha solmussa. Se kun voi tuoda tullessaan muitakin mullistuksia. :) Joten hyvin mielin tänään otetaan tuleva vuosi vastaan, vaikka juhliminen jää vähemmälle, huomenna kun on työpäivä. :/

Lueskeltuani muiden blogeista vuoden neulerintaman "vuosiraportteja" ja ihmeteltyäni muiden tahtia, kuka teki 15 pipoa kuka 21, kaikkien muiden neuleiden ohella! Täytyy minun vaatimattomasti todeta neuloneeni tänä vuonna 6 paria villasukkia, 2 kaulahuivia, yksi shaali, noin 7 paria käsineitä ja 4 pipoa, kaksi hihatinta eikä yhtään paitaa. (Tosin kaksi paitaa on kesken) Noloa, mutta vetoan vaativaan nelivuorotyöhön joka on vienyt minusta mehut todella tehokkaasti. Ehkä ensi vuonna silläkin rintamalla edistytään. ;)

Tässä ekana ihanat sormikkaat täydellisestä langasta. Nämä ovat olleet valmit jo pari kuukautta mutten ole muistanut kuvata niitä. Käyttänyt olen sitäkin enemmän. :)

Sitten vanhat vihreät tumput jotka olen tehnut jo muutama vuosi sitten tuntemattomaksi jääneestä Novitan langasta. Nämä ovat ehdottomasti lempitumppuni, lanka kun muistaakseni oli villan ja puuvillan sekoitusta. Lämmitä muttei kutita. Niissä on parikin pahaa tekovirhettä, tuolloin kun vasta aloittelin neulomista. Olen halunnut jo pitkään tehdä näistä parannellut versiot ja kun Novitan kamppanjalanka Tiina osui eteeni tiesin sen olevan täydellisen vastaava lanka uusiin versioihin. Oikealla olevat lilat tumput ovat ihana lopputulos. *huokailua*


Viimeisenä minun oma norolankahuivini. Tämän tein itselleni, ensimmäinen tekeleeni kun meni lahjaksi ystävälle. Oikealla olevat kirjoneulekäsineet ja -tumput olen ostanut. Kirjoneule kun on akilleenkantapääni neulonnassa. Ehkä senkin vielä selätän ensi vuonna. Olen löytänyt loistavia ohjeita tämän vuoden mittaan ja viimeisin videonpätkä innosti todenteolla. Kunhan vaan saan kullan uusimman kaulahuivin valmiiksi ja viimeisimpiin sukkiin kantapäät. Omia malleja yhä pyörii mielessä, ne kun saisi sieltä vielä pois tuotteeksi asti. ;)


Hyvää Uutta Vuotta kaikille tutuille ja tuntemattomille!

Jo Helpottaa.

Joulu takana ja nyt helpottaa kuten otsikossakin mainitsin. Joululahjoista en kaikista taas muistanut kuvia ottaa, kerjään niitä asianomaisilta myöhemmin kun muistan. ;) Tähän kuva joulukuusestamme joka majaili puolison kajarin päällä kissoilta (suhteellisen) turvassa.

Taas tuli käytyä kirpparilla ja neljän 40-luvulla ilmestyneen Tarzanin (puolison ostoksia) joukkoon löysi tiensä Eeva Haaviston aarre. Kirja on hauska ja jopa tarpeellinen kuten sisältä otettu kuva paljastaa.


En tiennytkään että parsimista voi tehdä useammallaki tavalla! Mulle on opetettu vain se yksi tapa jolla saan aina kamalaa jälkeä aikaiseksi. Onneksi löytyy kaksi sukkaparia jotka kaipaa parsimista jotta voin näitäkin koittaa.


Luin jostakin blogista kirjoittajalla oleva tapana kutoa ensin "nämä kamalammat langat pois, jotta pääsen parempien kimppuun. Ja kun sitten joskus neulon jollakin ihanalla langalla ihmettelen miksen tee jotakin näin mukavaa aina." (Jotenkin noin se meni) Huomaan itse olevani samanlainen. Miksi kidutamme itseämme näin? Omasta mielestä inhottavat langathan voi antaa pois, ei niitä ole PAKKO neuloa... Joten päätinkin korkata pitkään marinoituneen Juulibugin jota tähän mennessä olin vain satunnaisesti ihaillut ja silitellyt. Kerä on muuten vyyhdiltä keritty nostepinnellä. Jos kapine on tuntematon löytyy pieni opastus täältä . Kuten käsin keris, paitsi ettei kerää pitelevä käsi ala särkeä jos kerästä tulee todella iso ja lopputulos on kauniimpi. Eikä sovi unohtaa että tätä kerää voi käyttää sekä päältä että sisältä. ;)


Ja mikä lopputulos! Olen ihan taivaissa! Olen pitkään halunnut kämmekkäitä/kynsikkäitä ja nämä ovat todellakin juuri sellaiset joista olen haaveillut. Aikaa neulomiseen meni vain ilta per käsi. Oli ihan pakko jättää suurin osa Juulibugista myöhempää ajankohtaa varten sillä näin kaunis lanka ansaitsee päästä pipoon kaikkien nähtäville. :)


p.s. Viimeisessä kuvassa vilahtaa pikkuveljeni nimi jonka hän pikkuisena kirjoitti kirstuni kanteen tussilla. *Naureskelee*

Hupsista!

Se nyt vaan on neulomisen totuus.... Joskus täytyy purkaa. Noh aina oppii uutta, kuten tässä tapauksessa lopputulos olisi ollut liian tukeva, eli neule liian tiuha ja painava.


Kirpparilöytö!!! Ihana käsinvirkattu pitsiliina vain 10€!


Syykin sitten selvisi jo autossa kirpparila kotiinpäin huristellessa... Joltakulta oli loppunut lanka kesken ja joukossa on noin 10 eriväristä ja kaksväristä kuviota. :/ Noh, multa sattuu löytymään kyseistä lankaa saman värisenä ja saman paksuisena, joten jos en uskalla valkaista, aina voin korvata palat. Ei edes haittaa että joudun tekemään vähän hommia tämän eteen sillä minulla ei ikimaailmassa (!!!) olisi hermoja virkata kokonaista liinaa. Ja tämä kun on vielä niin pikkutarkasti ja hyvin tehty. Onneksi en huomannut vikaa kirpparilla, olisi pian jäänyt ostamatta. :) Kokoa liinalla on yhdenhengen sängyn verran ja pöytäliinaksi tämä päätyy kun joskus saan oikean keittiön tai ruokailutilan mihin mahtuu ihan oikea pöytä. ;D


Tämä idea oli pakko testata. Tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta yhtenä päivänä, ja vaikka ei olekaan ainoa laatuaan (löysin hyvin samanlaiset netistä kun oikeen etsin) niin ihanat näistä tuli! Ja sormikavennukset on tasaiset joten tumput sopivat molempiin käsiin. Joustava neulos tekee näistä mukavan istuvat. Ihanaa....