Taas tuli käytyä kirpparilla ja neljän 40-luvulla ilmestyneen Tarzanin (puolison ostoksia) joukkoon löysi tiensä Eeva Haaviston aarre. Kirja on hauska ja jopa tarpeellinen kuten sisältä otettu kuva paljastaa.
En tiennytkään että parsimista voi tehdä useammallaki tavalla! Mulle on opetettu vain se yksi tapa jolla saan aina kamalaa jälkeä aikaiseksi. Onneksi löytyy kaksi sukkaparia jotka kaipaa parsimista jotta voin näitäkin koittaa.
Luin jostakin blogista kirjoittajalla oleva tapana kutoa ensin "nämä kamalammat langat pois, jotta pääsen parempien kimppuun. Ja kun sitten joskus neulon jollakin ihanalla langalla ihmettelen miksen tee jotakin näin mukavaa aina." (Jotenkin noin se meni) Huomaan itse olevani samanlainen. Miksi kidutamme itseämme näin? Omasta mielestä inhottavat langathan voi antaa pois, ei niitä ole PAKKO neuloa... Joten päätinkin korkata pitkään marinoituneen Juulibugin jota tähän mennessä olin vain satunnaisesti ihaillut ja silitellyt. Kerä on muuten vyyhdiltä keritty nostepinnellä. Jos kapine on tuntematon löytyy pieni opastus täältä . Kuten käsin keris, paitsi ettei kerää pitelevä käsi ala särkeä jos kerästä tulee todella iso ja lopputulos on kauniimpi. Eikä sovi unohtaa että tätä kerää voi käyttää sekä päältä että sisältä. ;)
Ja mikä lopputulos! Olen ihan taivaissa! Olen pitkään halunnut kämmekkäitä/kynsikkäitä ja nämä ovat todellakin juuri sellaiset joista olen haaveillut. Aikaa neulomiseen meni vain ilta per käsi. Oli ihan pakko jättää suurin osa Juulibugista myöhempää ajankohtaa varten sillä näin kaunis lanka ansaitsee päästä pipoon kaikkien nähtäville. :)
p.s. Viimeisessä kuvassa vilahtaa pikkuveljeni nimi jonka hän pikkuisena kirjoitti kirstuni kanteen tussilla. *Naureskelee*
1 kommentti:
kaunis kiitos parsimiskuvista. minulla kun muutama koin reikä odottaa kursimista.
riitta
Lähetä kommentti