Mutta poikkeuksiakin on... :D
Tämä on Ankkapulkka. Juuri isolla A:lla. Olen saanu sen kuulemma alle kaksivuotiaana, mutta suurin osa muistoista liittyy vähän vanhempana laskemassa tällä mäkeä polvillaan, nokasta kiinni pitäen. (Hui!) Ja pari hyvää mustelmaakin tulee mieleen, kun muistelee. Silloin joskus 80-luvulla...
Kävin kääntymässä lapsuudenkodissa ja tämä oli pakko ottaa mukaan, vaikka puoliso ja äitini nauroivatkin mulle punan poskille. Minkäs sille voi jos on vähän luova hullu... Ongelma vaan on, mitäs tällä tekis. Ei sitä enää viitsi varastoon piilottaa. Kissanpeti? Hiukan vaan pehmustetta... pikkuisemme näyttääkin siihen jo tykästyneen. :)
Toisenlaista nostalgiaa on pellavakangas ja pari ruudullista puuvillakangasta joista pitäisi tulla esiliina jossain välissä. Heti kun jaksaa... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti