Se aika vuodesta.

Näinä pimeinä päivinä on tullut keksittyä jos vaikka mitä jotta saisi mielen pysymään pirteänä. Sämpylöiden tekeminen elämäni ensimmäisiä kertoja on ollut yksi hauskuus joka on jaksanut tuoda iloa. Kuten kuvasta huomaa, on pellillisen oikeanpuoleisin rivi jo syöty. ;)


Olen kyennyt neulomaankin! Hartioiden huonosta kunnosta huolimatta en kestänyt enää, ja puikkoihin oli tartuttava. Luin jostakin että ohuemmasta langasta neulottaessa ei kädet väsy niin paljoa kuin paksuista langoista, ja tottahan se on. Nämä suhahtivat valmiiksi neljässä illassa telkkaria katsellessa eivätkä aiheuttaneet yhtään kipua.


Vaikka näiden väri on huomattavasti enemmän "Hot Pink" kuin yleensä kestän, tuli lopputuloksesta silti miellyttävät. Tiimalasikantapään kolmas yritys onnistui jo niin hyvin, että taitaa jäädä tämä kantapäämalli pysyvästi käyttöön.
Näiden sukkien jälkeen yritin neuloa Ullasta tuttua Saltkråkan mallia seiskaveikasta mutta tunnin neulomisen jälkeen sormet ja oikea kyynärpää ilmoittivat sopimuksensa irti. Eli ohuita lankoja ja lyhyitä neulontasessioita vielä toistaiseksi minulle. Kunnes fysioterapeutti muuta sanoo. :)


Viimeisenä tämän kuun parhaat palat: Kullan ostaman vyyhdin Colinetten Jitterbug lankaa sain syntymäpäivälahjaksi ja Kalevala Korun Kielo-korvikset olivat nimipäivälahjani. (Korvisten ostoon tosin myös itse osallistuin kun halusin juuri nämä kalliit ihanuudet. Tuli siinä samalla hoidettua "lahja itselle".) Vielä en ole osannut päättää mitä langasta syntyy mutta jo syyhyttäisi keriä lanka ja luoda silmukat puikoille.