Tammikuuta!

Taitaapi tulla taas lumeton syntymäpäivä tälle bloggaajalle. Sehän passaa! :) En ole koskaan ollut mikään lumen ystävä, tosin osa minusta toivoo sitä vielä täksi talveksi edes vähän, ihan vaan kummilasten tähden.

Vuoden ensimmäinen sukkapari sai lähtölaukauksensa matkalla kummityttöä tapaamaan ja hillityt värit olivat myös äidin mieleen. Ehkäpä Lahteen päin jossain vaiheessa tupsahtaa paketti kunhan käteni kivut vaan hellittävät. Tällä kertaa jyllää tulehdus oikeassa hartiassa. Ei sitten olla viikkoon neulottukkaan.


Olen aina ihaillut muiden kirjoneuletöitä ja nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja yrittää minäkin. Ihanat tuli! Värit ovat juuri minun makuun! (Vaikkakin tässä kuvassa hiukan laimenneina, kiitos pilvisen talvisään.)

Eikä ollut edes vaikeaa! Varsinkin kun luin Elizabeth Zimmermannin kirjasta ettei lankoja tarvitse jatkuvasti nostella toistensa yli samaan suuntaan ja aiheuttaa itselleen turhaa sotkua setvittäväksi. Kuka minulle senkin idioottimaisuuden on joskus mennyt opettamaan? Ihan hyvin voi ottaa sormelta vuorotellen ja säästyä turhalta vaivalta! Selitän hiukan paremmin kun työkaveri sitä minulta kysyi...


Tässä hiukan epätarkassa kuvassa olen käyttämässä vuorotellen kahta väriä, turkoosia ja tummaa lilaa. Langat pysyvät sormella samassa järjestyksessä ja siitä vaan noukitaan kuvion mukaan. Tosin tämä pätee vain (1 turkoosi, 1 lila, 1 turkoosi, jne...) kuvioon joka tuolla kerroksella oli menossa. Ja ehkä 2/2 ja vieläpä 3/3 kuvioon tai näiden variantteihin. Suurempia langansiirtoja varten on ihan omat tekniikkansa.


Kun väri vaihtuu (tässä tapausessa yhden turkoosin kerroksen jälkeen otan mukaan lilan) siirrän uuden kerän oikealle jonossa (turkoosin ja pinkin välistä). Langat on "suolistettu" eli aloitettu sisältä jotta ne eivät pyöriskele vaan pysyvät siististi paikallaan työskentelyn aikana. Helppoa kuin mikä. Ja kun pitää tietystä säännöllisestä tekemisestä kiinni, tietää aina mitä seuraavaksi tarvitsee tehdä. Ja langankierrot nurjallakin puolella näyttävät siisteiltä ja kauniilta.


Lopuksi kuva uudesta kauluristani jonka tein lenkkeilyä varten. Tässä kuvassa en ole vielä kastellut työtä ja venyttänyt sitä muotoonsa. Oli ihan pakko kiusata kissavanhusta kun kerta tuppasi syliin juuri kun päättelin lankoja. :) Oikeasti siis kauluria käytetään toisin päin. ;)


P.s. Kuten huomasittekin, vaihdoin blogin tyyliä. Edellisessä taustapohjassa kuvat eivät näkyneet kokonaisina ja se harmitti juuri sen verran että päätin muuttaa tilannetta.